Vieläköhän siellä on lukijoita ruudun toisella puolella? Nyt on ollut niin pitkään hiljaista täällä, että meinasi tulla jo suuri kynnys ryhtyä kirjoittamaan.  Olen kaivannut blogia ja projektiamme suuresti, mutta elämä on ollut melkoista haipakkaa viimeiset kaksi kuukautta, ja olemme suoriutuneet aivan kaikista välttämättömimmistä asioista kuten syömisestä, nukkumisesta, pojan hoidosta ja töissä käymisestä. Työn aloittaminen oli niin henkisesti kuin fyysisestikin melkoinen puristus. Vaikka olin todella iloinen töihin palaamisesta ja nautin työstäni paljon, niin silti minua yllätti se, miten väsynyt sitä onkaan ollut aina työpäivän jälkeen. Arki on joutunut asettumaan aivan uusiin uomiin kun poika lähti hoitoon ja mieskin palasi töihin. Syksy on ollut melkoista sairastelua ja Little Boy Finland kerkesi olla hoidossa kolme päivää ennen ensimmäistä sairastumista. Tämä lienee tuttu kuvio kaikille perheille ketkä ovat vieneet lapsensa hoitoon. Työt ja sairastelu ovat syöneet jaksamista ja sitä kautta blogikin on ollut vähemmällä huomiolla. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että arkiaskareet, työt, pojan kuviot ja muut asiat ovat asettuneet, ja on ihana palata tännekin. Harkinnassa on vielä siivouspalvelun ostaminen joltakin siivousfirmalta, niin voisi ulkoistaa viimeisetkin kotihommat!

Suomi-projektimme on jatkunut meidän elämässä kuitenkin koko ajan ja jatkuu edelleen. Hankintoja on tullut kuitenkin tehtyä minimaalisesti viime aikoina. Kauppoihin ei ole oikein kerinnyt ja on tullut hankittua ihan vain aivan välttämätön. Isänpäiväkin meni lahjojen ja juhlinnat osalta hieman ohi kun poika oli flunssassa ja pötkötteli päivän sängyssä isän kanssa. Tämä viikko on kuitenkin ollut hyvä ja stressi sekä kiire on helpottanut. Olen kaivannut blogin lisäksi myös rakasta harrustusta ruoan laittoa ja urheilua. Tänään jo mietin, että lähteäkö urheilemaan vai laittaako ruokaa? Koska on marraskuu, oli helppo päätyä vain köllöttelemään ja syömään!

DSC_0902

Ostimme ystävältämme suomalaista lähi- ja luomulihaa, eli hirveä. Hirvi oli kaadettu aivan lähi metikössä ja nyt me saamme nauttia siitä. Saimme kymmenen kiloa, ja lisääkin olisimme voineet ostaa. Moni sanoo, että hirvenliha on niin kuivaa ja mautonta, mutta maustamalla ja laittamalla joukkoon hieman rasvaisempaa lihaa, saa maukasta pataa ja muita herkkuja. Minä laitoin joukkoon tällä kertaa pekonia, kun sitä oli jäänyt jämiksi jääkaappiin.

DSC_0905

DSC_0906

1½-2 kg hirvipaisti

1 sipuli

pala selleriä

pala palsternakkaa

2 porkkanaa

1 laakerinlehti

1-2 dl vaaleata balsamietikkaa

4 katajanmarjaa oksassaan

suolaa

valkopippuria

voita tai öljyä ruskistamiseen

DSC_0908

Kirjoittelin joku aika sitten blogissa ABC:n iloisista uutisista ja ketjun siirtymisestä suomalaisen lihan käyttämiseen. Me olemme oikeastaan aina ostaneet suomalaista lihaa ja mietinkin tässä, että saako ruokakaupasta edes muuta kuin suomalaista lihaa? Joskus bongasin ruotsalaista kanaa lähi s-marketista, mutta muuten lihat lienevät aika lailla suomalaista. Luin tällä viikolla Savon Sanomista artikkelin, joka käsitteli kuopiolaisten ravintoloiden käyttämän lihan alkuperämaata. Olin yllättänyt siitä, että suurin osa ravintoloista käytti suomalaista lihaa, ja jotkut olivat jopa panostaneet lähi- ja luomulihaan. Yksi yllätys kuitenkin löytyi, nimittäin se, että Picnic-ravintola käyttää pääsäntöisesti vain ulkomaalaista lihaa. Esimerkiksi kana tuli Thaimaasta asti ja nauta Saksasta, Irlannista ja Ruotsista! Mielenkiintoinen juttu ja hyvä artikkeli! Jos asia kiinnostaa, niin ravintolassakin kannattaa kysellä suomalaisen lihan perään. ABC esimerkiksi teki satsauksen suomalaisen lihan käyttämiseen jo ihan sen työllistämisnäkökulman takia.

DSC_0911

Nyt on pitkäaikainen hiljaisuus täällä rikottu! Kuullaan pian! Olipa ikävä tänne!