Tulipa taas pitkä tauko täällä blogin puolella. Viikko sitten vietimme siskoni häitä Jyväskylässä. Ajankohta ei olisi voinut olla täydellisempi kelien puolesta. Nyt kun katson ulos, niin ainakin täällä Savossa sataa ja kovaa. Sinänsä harmi homma, koska Kuopiossa on tänä viikonloppuna Sadonkorjuu-juhlat ja suurin osa kuopiolaisista ravintoloista tarjoavat torilla maittavia annoksia pienellä hinnalla. Kovin oli surullisen näköistä eilen kun ravintolat ja muut myyjät rakensivat kojujaan pystyyn kaatosateessa.

Ajatukset ovat koko viikon olleet viime viikonlopussa ja häissä. Miksi aika menee aina niin nopeasti juhlissa? Olin juhlissa seremoniamestari ja samalla toimitin kaason virkaa. Pientä askaretta oli koko päivän. Juhlat olivat jotenkin niin onnelliset ja täydelliset, että mieli on vieläkin juhlissa. Kuvaaminen jäi kyllä todella vähälle, nappasin muutaman kuvan. Onneksi häissä oli valokuvaaja! Kunhan kuvat on käsitelty, niin niitä voi käydä katsomassa tuolla Annin blogissa.

DSC_1191

DSC_1213

Sunnuntaina tulimme kotia jo aamupäivästä. Little Boy Finland oli kovin kipeän oloinen ja maanantaina lääkärin vastaanotolla paljastuikin sitten molemmissa korvakäytävissä tulehdus. Yöt menivät alkuviikosta valvoessa pienen kipupotilaan kanssa, mutta nyt antibiootit jo toimivat ja pieni mies nukkuu taas paremmin.

Useana iltana olisin halunnut tulla kirjoittelemaan tänne, mutta aika ja jaksaminen ei vaan antanut periksi. Hassua, vaikka ensimmäinen viikko töissä oli leppoisa, niin uuden rytmin opetteleminen kuitenkin väsyttää. Iltaisin ei kauheasti tarvinnut hakea unta. Onneksi tähän samaan muutokseen ei tullut hoitoon lähtö. Mr Finland viettää nyt syksyä kotona poikamme kanssa ja minä voin käydä ”rauhassa” töissä, kun ei vielä tarvitse stressata hoitoon menoa. Arki on nyt kuitenkin uuden opettelua ja ennen kaikkea sen miettimistä, missä välissä ehtii tekemään niitä asioita, joita haluaisi tehdä? Nyt joutuu todella priorisoimaan mitä haluaa tehdä ja mikä on tärkeää. Kun tulen kotia noin viiden aikaan ja poika menee nukumaan kahdeksan pintaan, niin itse ainakin koen, että haluan olla tuon ajan poikani kanssa. Siinä sitä sitten miettii, että missä vaiheessa urheilisi, hoitaisi kotiaskareet ja esimerkiksi kirjoittaisi blogia. Uskon kuitenkin, että arki lähtee rullaamaan ja kaikelle löytyy aikansa. Koti ei ehkä ole niin puhdas kuin aikaisemmin, salille ja urheilemaan ei pääse niin useasti kuin haluaisi ja blogin päivityskin voi harventua. Tällä hetkellä koen, että tärkeintä on kuitenkin viettää kaikki mahdollinen aika pojan kanssa. Työt onneksi tuntuvat todella mielekkäältä ja varsinkin perjantaina tuntui, että töissä oli todella hyvä draivi päällä. Rakastan sitä, että on sopiva kiire ja saa tehdä asioita sekä oppia uutta.

Nyt minä lähden salille ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon ja sitten porukalla pojan ystävän synttäreille! Ja niin se sokerilakko ei ihan ole lähtenyt sujumaan…