DSC_0832

Nyt on otettava kaikki aseet käyttöön taistelussa sokerikoukkua vastaan. Joskus ennen raskauttani urheilin melko paljon ja söin todella säännöllisesti. Treenasin 4-6 kertaa viikossa ja söin viidesti päivässä. Aamupala, lounas, välipala, illallinen ja iltapala. Join myös paljon vettä. Muistelin tuota aikaa ja tajusin, että vaikka söin silloinkin sokeria ja herkkuja, ei niiden syöminen ollut mikään ongelma. Eivätkä ne varsinkaan muodostaneet suurinta osaa päivittäisestä energiansaannistani. Raskauden ja kotona olemisen myötä ruokavalio, liikuntatottumukset ja eteenkin syömisen säännöllisyys ovat olleet koetuksella. Hyvät hiilarit ovat muuttuneet nopeisiin, proteiinin syönti on ollut vähän niin ja näin ja varsinkin syömisen säännöllisyys on ollut retuperällä. Olen tainnut myös tehdä nopeusennätyksiä syömisessä, niin kuin varmasti moni muukin äiti. Minulla nopeasti syöminen tarkoittaa myös sitä, että santsaan ja otan usein ruoan päälle jotakin makeaa. Tai sitten olen korvannut ruoan pullalla, jädellä tai jollakin muulla makealla. Ja kohta on nälkä taas. Päivällä huono syöminen on kostautunut myös sillä, että illalla makea maistuu entistä enemmän. Tiedän mitä pitää tehdä toisin, kunhan saan vain itseäni niskasta kiinni. Luulen ja uskon, että tietyllä tapaa töihin lähteminen tuo tähän apua. Voi käydä ”rauhassa” lounalla, ottaa välipalan töihin ja saada sitä kautta ruokarytmi taas kuntoon. Ja kun on työntouhussa, ei ehkä huomaakkaan ajattelevansa sokerisiaherkkuja kokoajan. Tosin työpaikkani sijaitsee Kuopion keskustassa ja aivan kivenheiton päässä on cafe salacavala ja kauppahalli…

Olen kiinnittänyt jo nyt huikeat kaksi päivää huomiota syömisen säännöllisyyteen. Syön orjallisesti viisi kertaa päivässä. Aamupala 8.00, lounas 11.30, välipala 14.00, illallinen 17.00 ja iltapala 20.00. Aamupala on ollut jo pitkään samaa, puuroa mustikoilla, muutama lusikallinen raejuustoa ja loraus öljyä. Lounaana ja illallisen kotiruokaa, mutta mitäpä sitten välipalaksi ja iltapalaksi? Itselleni toimii välipalana parhaiten proteiinipitoinen välipala. Huomaan, että se pitää nälkää ja ennen kaikkea niitä mielitekoja pidempään poissa, kuin esimerkiksi se, että söisin banaanin tai omenan. Rahka lienee se helpoin valinta. Aikaisemmin söin aina skyriä, mutta kyllästyin skyrin esanssisiin makuihin jo raskausaikanani. Nyt opettelen sitten syömään ihan tavan rahkaa lisukkeilla ja ainakin maku on aito. Samoin ravintosisältö. E-koodit loistavat myöskin poissaolollaan. Muutaman päivän aikana olen tässä testaillut lähi s-kaupan suomalaisia maitorahkoja ja yksi niistä nousi ylitse muiden.

DSC_0844

Valion rasvaton maitorahka irtoaa purkista huonosti. Rahkaa saa todella kaivaa purkista ulos. Voihan sen toki lapioida suoraankin purkista suuhun, mutta jos aikoo syödä sen lisukkeilla, niin astiaanhan se on kumottava. Maku on mielestäni hieman kova ja pistävä. Rahkassa maistuu piimä, voiko se olla niin? Purkki on kooltaan 250 grammaa ja siinä on hyvin proteiinia, 25 grammaa koko purkissa. Sokeria on 4,3 grammaa 100 grammaa kohden. Ei siis lisättyä sokeria laisinkaan. Koostumukseltaan rahka on paksun oloista, paksumpaa siis kuin muut rahkat. Ihan ok, tätä meillä on kyllä syöty jo pitkään. Makupisteet 7/10.

DSC_0847

S-ryhmän oma kotimaista sarjan maitorahka on rasvaton ja laktoositon. Rahka irrottautuu purkista paremmin kuin Valion maitorahka ja se ei ole koostumukseltaan niin paksua ja tönkköä kuin Valion. Laktoosittomuus tuo mielestäni rahkaan hieman imelän maun. Maku on samettinen ja pehmeä. Purkissa on 250 grammaa, ja proteiinia purkista löytyy 25 grammaa. Sokeria on 4,0 grammaa 100 grammaa kohden. Makupisteet 8 1/2 / 10. Tätä voisin ostaa enemmänkin jatkossa, tosin en tsekkanut hintaa, eli joutuuko laktoosittomuudesta maksaa enemmän? Yleensä joutuu.

DSC_0837

Maitokolmion rahka oli oma suosikkini. Rahka irtoaa purkista kevyesti ja sitä ei tarvitse kaapia reunoja pitkin pois. Purkki on hieman pienempi, eli 200 grammaa. Proteiinia siinä on 20 grammaa ja sokeria 4.0 grammaa 100 grammaa kohden. Ravintosisällöltään rahka on hyvin samanlainen kuin muutkin rahkat, rasvaakin on vain 0,3 grammaa. Maku on hyvin pehmeä ja mieto, ei pistävän rahkamainen. Lisukkeiden kanssa Fit maistui vähiten maitorahkalle. Minulle maitorahkan maku ei sinänsä ole mikään ongelma, mutta tiedän, että monet eivät siitä niin välitä. En kuitenkaan ole mikään Jutta G, joka ihailtavasti vetelee lämmintäkin rahkaa ilman lisukkeita, joten maku oli tässä todella plussaa. Makupisteeni ovat 10/10.

DSC_0855

Kaveriksi lisäsin mustikoita, kaurahiutaleita, manteleita ja kanelia. Kylläpä maistui namille ja nälkä siirtyi taas myöhemmäksi. Uskon todella, että välipalan syöminen ja ylipäätänsäkin säännöllinen syöminen tulee auttamaan minua sokerikoukusta pois. Olen sen verran puritanisti tällä hetkellä, että en syö edes maustettuja rahkoja. Sen verran tsekkasin kaupassa, että esimerkiksi Valion maustetut proteiinipitoiset rahkat sisältävät tuplat enemmän sokeria ja kuitenkin proteiinia on aivan saman verran vaikka rahkoja mainostetaankin proteiinirahkoina. Iltapalanakin tätä syö mielellään, tosin monesti syön illalla enemmän jotain hiilihydraattipitoista. En tiedä onko se vain joku minun uskomus, mutta minulla on ainakin sellainen olo, että uni tulee paremmin esimerkiksi leivän tai hedelmien myötä.

Mikäpä on sinun suosikkisi vai syötkö maitorahkaa laisinkaan?