DSC_0834

Tänään heräsimme ihanaan auringonpaisteeseen. Aamukahvilla mietin, että tänään pitää vain maata ja nauttia auringosta. Rentoutua ja olla tekemättä sen ihmeellisempiä. Nauttia kesän viimeisistä ja ainoaista aurinkoisista päivistä. Otin rennon asennon aurinkotuolille ja nautin. Saman tien sisälläni alkoi outo myllerrys. Pitäisi lähteä mustikkaan, hakea pakastin mummolasta, laittaa pyykit, mennä kauppaan, soittaa pankkiin, varata näöntarkastus ja mitäköhän vielä?? Yritin hiljentää sisälläni vellovan pakottavan tarpeen tehdä jotakin sulkemalla silmäni ja tunnustelemalla auringon lämpöä ihollani. Hengittelin ja rentouduin, kunnes sisälläni alkoi taas vellomaan. Paljon olisi tehtävää, eihän tässä nyt voi vaan maata, ajattelin! Samalla nappasin puhelimeni kouraan ja avasin facebookin sekä instagaramin. Taas silmät hetkeksi kiinni, pieni rauhallinen visiitti omaan sielunmaailmaan, jonka seurauksena alkoi vellomaan. Mitäköhän sitä tekisi? Rankutin miehelleni, että mitä tehdään ja pitäisikö tehdä jotakin?

DSC_0871

Minulle rauhoittuminen ja rentoutuminen on välillä vaikeaa. Olen kova puuhastelemaan ja yleensä rentoudun tekemällä jotakin. Leivon, järjestelen, puuhastelen pihalle, urheilen ja olen ystävien kanssa. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että pysähtyminen on jotenkin erityisen vaikeaa. En tiedä mistä se johtuu, ehkä siitä, että viime aikoina on tapahtunut niin paljon? Jos mietin viimeistä kulunutta vuotta, niin olemme rakennuttaneet talon, saanet lapsen, muuttaneet, aloitin kirjoittamaan blogia, tein asianajajatutkinnon ja aloitin uuden harrastuksen. Vauhti on ollut niin kovaa, että pysähtyminen tuntuu vaikealta. Ja kohta on töihin lähtö. Toisaalta mietin, että pelkästään se, että meillä on ollut paljon tekemistä ei selitä rauhoittumisen vaikeutta. Muistelin aikaa ennen lastamme ja lomiamme, ja tulloinkin, vaikka me olimme kaukana jossakin palmun alla, minulla oli monesti tunne, että pitää tehdä jotakin tai mennä jonnekin.

DSC_0854

Pohdin tänään rauhoittumista ja rentoutumista. Mietin, että nyt on vielä hyvä aika ennen töihin lähtöä pysähtyä, hengittää, olla rauhassa, nauttia kodista, perheestä ja joutenolosta sekä erityisesti harjoitella hetkessä elämistä ja siitä nauttimista. Kova vauhti ja hurja tekeminen on tietyllä tavalla opittu asia ja olen nähnyt, että joskus on ymmärrettävä rauhoittaa tahtia ennen kuin se on liian myöhäistä. Helppoa se ei välttämättä ole, mutta rentoutumistakin voi harjoitella. Ennen kaikkea haluaisin vain oppia elämään tätä hetkeä ja päästää irti pakottavasta tekemisen tarpeesta. Minua ärsyttää suuresti itsessäni se, että monesti mietin jo seuraavaa asiaa mitä aion tai pitäisi tehdä. Silloin jää helposti nauttimatta siitä hetkestä mitä elää juuri sillä sekunnilla. Kun ajattelee koko ajan tulevaa, ei osaa myöskään rauhottua ja rentoutua.

DSC_0863

Huomiselle en ole tehnyt mitään suunnitelmia. Jospa pitäisin puhelimenikin suljettuna. Ihana ajatus!