Tänään juhlitaan ammattiin valmistuneita ja ylioppilaita. Moni päättää tänään myös peruskoulun tai aloittaa kouluvuoden jälkeen kesäloman. Kaikille juhlijoille tasapuolisesti onnea ja nautinnollista kesää! Itse juhlin valkolakkiani 13 vuotta sitten. Käsittämätöntä miten aika juoksee. Muistan päivän vielä kuin eilisen. Aurinko paistoi, meillä kävi valtavasti vieraita, esittelin todistustani ja sain ihania lahjoja. Samalla mieltäni kaiversi jonkun verran edessä olevat yliopiston pääsykokeet. Tuolloin oikeustieteellisen pääsykokeet pidettiin vasta juhannuksen aikaan. Nykyään ollaan kuitenkin sen verran inhimillisiä, että ne taitavat olla jo ohi.

Minä kirjoitin Magnan paperit, eli valmistuin melko keskivertaisin arvosanoin. Sain muutaman eximian ja muutaman cum lauden. Aineita kirjoitin vain neljä. Melkein hävettää tunnustaa. Luin juuri lehdestä, että joku oli kirjoittanut tänä vuonna 16 ainetta. Neljä kertaa enemmän kuin minä. Minä kävin lukioni koulussa, joka ei aivan ollut omiaan minulle. Kun kirjoitin, kouluni oli Suomen kuudenneksi menestynein lukio koko Suomessa. Ja minä olin varmasti meidän koulun heikoiten menestynein kirjoituksissa. Minulle on jäänyt ikuisesti mieleen kaksi rehtorini pitämää puhetta. Ensimmäisen puheen hän piti sinä päivänä kuin lukiotaipaleeni alkoi. Hän kertoi, että huonoin keskiarvo, jolla kouluun oli tultu, oli 8.6. Ja se oli minun keskiarvoni. Mietin, että tämähän alkaa hyvin, koko koulun huonoin oppilas! Toinen puhe, jossa koulumenestykseni taas nousi esille, oli lakituspäivä. Meitä oli muutama oppilas, jotka olivat kirjoittaneet ”vain” neljä ainetta. Naureskelin, että minä aloitin ja lopetin lukioni erityismaininnoin!

Ala-ja yläasteella minä pärjäsin keskiverrosti. Opin asioita ja tykkäsin erityisesti ruotsinkielestä, historiasta ja maantiedosta. Menestyin niissä aineissa, joista olin kiinnostunut. Matikka, kemia ja fysiikka tuntuivat minulle heprealta. En ymmärtänyt niitä laisinkaan, ja minulla ei myöskään riittänyt motivaatiota opiskella aineita. Nyt aikuisena olen nauranut paljon ala-asteen todistukselleni. Opettaja kirjoitti minulle aina sanallisen viestin ”maltti on valttia”. En tietenkään ymmärtänyt viestiä tuolloin niin kuin nyt sen ymmärrän. Mietin vain, että hienoa, minullakin on joku valttia! Ei ehkä ollut opettajaltani aivan onnistunut lausahdus. Toisaalta ajatellen, että asioihin pitäisi suhtautua kuin minä tuolloin lapsena. Pitäisi käntää ensin negatiivisena näkemänsä asiat positiviseksi!

Minä sytyin opiskelulle oikeastaan vasta lukiessani pääsykokeisiin. Lakimiesammatti ei koskaan kuitenkaan ollut unelmani. Pienenä halusin olla mikäs mukaan kuin lentoemäntä! Sen jälkeen harkitsin muotisuunnittelijan uraa, vaikka en osaa piirtää. Yläasteella ja lukiossa pohdin vakavasti joko maantiedon- tai historianopiskeluja. Isäni kuitenkin esitti minulle mielenkiintoisen kysymyksen; haluanko opettajaksi? Maantiedon- ja historianopiskelut kuitenkin käsitykseni mukaan useimmiten vievät opettajan ammattiin. Mietin tuolloin, että ei minusta kyllä opettajaksi ole. Isäni sanoi, että lakimiesammatti antaa moneen mahdollisuudet ja tarjoaa toki haastavaa ja raskasta työtä, mutta samalla mielenkiintoisia uramahdollisuuksia. Kävin lukion viimeistä vuotta kun päätin, että haen oikeustieteelliseen. Päätöstäni helpotti tietenkin se, että isäni oli alalla ja siskoni ja veljeni olivat aloittaneet opintonsa vuotta aikaisemmin samassa koulussa.

Luin pääsykokeisiin aivan valtavasti. Ensimmäistä kertaa elämässäni todella luin. Jälkikäteen ajateltuna vähempi ja laadukkaampi opiskelu olisi varmasti riittänyt. Muistan edelleen yhden sivun pääsykoekirjasta. En ymmärtänyt asiaa laisinkaan, mutta opettelin sivun ulkoa. Osasin sen yhtä hyvin kuin maammelaulun, ja muistan sen edelleen! Pääsin ensimmäisellä hakukerralla opiskelemaan ja tieto yliopistoon pääsemisestä oli todella upeaa. Soitin yliopiston kansliaan ja kysyin, että oletteko aivan varmoja, että sinne ei ole hakenut ketään saman nimistä kuin minä? Nainen luurin toisessa päässä nauroi minulle! Totta se oli, olin ajoittanut opiskeluintoni juuri oikeaan aikaan! En kuitenkaan vielä tuolloin ymmärtänyt, että todellisia perslihaksi kysyttiin vasta kun pääsin kouluun. Oikeustieteellisessä todella luettiin ja paljon.

Onnea kaikki valmistuneet ja tsemppiä tuleviin haasteisiin ja pääsykokeisiin! Muistakaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa opiskelua ja menestymisen avaimet ovat sinussa! Pitää ennen kaikkea uskoa itse itseensä!